Minulla on hyvä ystävä. Hänen nimensä on Jack, joka on violettipinkki härkä. Tapaan häntä usein unissani, mutta hän saattaa myös auttaa minua arkielämässäni, jos vain sille päälle sattuu!
Jack osaa olla myös todella ärsyttävä, sillä joskus hän piilottelee tavaroitani. Se on suuri ongelma koulussa, kun niitä kadonneita kirjoja ja vihkoja juuri tarvitsisi, jolloin jälki-istuntojononi kasvaa kuin pavunvarsi.
Silloin minä kostan Jackille potkaisemalla häntä jalkaan. Minä luotan silti Jackiin kovasti.
Minulla on myös vähemmän hyviä ystäviä, joita kutsutaan nimellä koulutoverit. He pitävät minua hulluna tarinoidessani siitä, kuinka olin viime yönä Jackin kanssa yökävelyllä tai että kun Jack oli taas piilottanut kenkäni. Vielä eilen olin heidän seurassaan luokassa, kun Jack oli taas heittänyt biologian kirjani menemään.
No, minä kutsun itseäni Minkäksi, koulutoverini kutsuvat minua hulluksi, ja äiti sekä isä sanovat minua Nemmiksi. Virallinen nimenni olisi ollut Emmy, mutta hieman hupsahtanut äitini halusi nimetä minut Nemmyksi.
Takaisin tähän hetkeen. Istun paikallisen psykologin vastaanotolla jaarittelemassa turhanpäiväisiä asioita mielikuvituksesta, skitsofreniasta ja psyykelääkkeistä.
Olen hieman vihainen Jackille, koska hänen takiaan biologian opettajani on parhaillaan polvileikkauksessa, kun sen sijaan Jack ei saanut raivokasta osumaani nopean väistöliikkeensä takia.
Kerrompa lisää Jackista. Jack tulee maailmasta, jossa tapahtuu meidän ihmisten mielestä hassuja asioita. Jack on myös kuoleman hyvä kaveri, ja hän kerskaileekin minulle aina, kuinka on voittanut kuoleman räsypokassa. Minä en itse ole tavannut vielä kuolemaa, mutta hän on kuulemma ihan vitsikäs tyyppi.
Kerroin tämän kaiken psykologilleni. Hän nosti silmälasinsa otsalleen, ja hänen väljän teepaitansa kainalot olivat hikiset. Psykologi meni hoitohuoneen ulkopuolelle, ja näin hänet vain kaihdinten läpi. Hän nosti pöydällä olevan valkoisen lankapuhelimen luurin käsi täristen korvalleen.
- Täällä on yksi vaikea potilas. Voisitteko hakea hänet 2.yksikköön?
Psykologi viipyi huoneessa jonkin aikaa puhelimeen puhuen. Sitten hän tuli takaisin hoitohuoneeseen, pyyhki vasemman jalkansa kengänpohjan oikeaan housunlahkeeseensa ja sanoi:
- Sinut tullaan hakemaan pois, ei mitään hätää.
- No totta helvetissä minä sen tiesin... muuten, eikö olisi loogisempaa, jos 2.yksikön nimi olisi 2.kaksikko?
Psykologin huulet kiristyivät ja hänen silmälasinsa tipahtivat takaisin paikoilleen.
- Mistä tiesit tuon? Huone oli äänieristetty!
Katsoin psykologia kuin idioottia. Juurihan olin kertonut Jackin kertovan minulle asioitani. Tokaisin hänelle:
- No enkö minä sanonut sinulle, että Jack kertoo minulle asioita. Pidätkö minua muka hulluna?
